Iloitsin kuluneena kesänä siitä, miten lukeminen vei mennessään. Jokainen kirjanystävä tietää, että lukuintoa on vaihtelevasti tarjolla: välillä pudotaan kuoppaan ja välillä luettujen pino kasvaa yhtä kovaa vauhtia kuin kirjastosta kannettujen seuraavien kirjojen varasto. Kesälomalla oli aikaa uppoutua sekä paperi- että äänikirjoihin, ja kattaus vaihteli ilahduttavasti jännityksestä nuortenfantasiaan ja self helpistä feministisiin pamfletteihin. Tässä viisi poimintaa kesän pinostani.
Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmaduunarin tilipäivä
Unelmaduunarin tilipäivä jatkaa siitä, mihin Satu Rämön ja Hanne Valtarin muutama vuosi takaperin ilmestynyt Unelmahommissa-kirja jäi: unelmien työ on löydetty tai luotu, mutta miten sillä tehdään rahaa? Kirjassa käydään läpi brändin rakentamista, myyntiä ja hinnoittelua sekä verkostoitumista ja tulevaisuuden ennakointia. Samalla pohditaan myös omia arvoja, mukavamman arjen rakentamista ja työssä jaksamista.
Tartuin Tilipäivään omassa elämässäni juuri oikeaan aikaan. Unelmahommissa löytyy hyllystäni ahkerasti selailtuna kappaleena, ja jatko-osa toi sen tuttuihin oppeihin mukavan konkreettisen tason. Runsaat harjoitukset tuottivat käyttökelpoisia ja jatkojalostettavia ajatuksia. Rämö ja Valtari kirjoittavat suoraan lukijalle lämmöllä ja ammattilaisen jämäkällä otteella.
Kate Morton: Kellontekijän tytär
Kellontekijän tytär on kertomus kartanosta ja sen kummituksesta. Kesällä 1862 Birchwoodin kartanoon kokoontuu joukko nuoria taiteilijoita, mutta kesänvietto päättyy tragediaan, kun yksi vieraista kuolee ja toinen katoaa. Ratkaisu siihen, mitä on tapahtunut, kietoutuu talon myöhempiin vaiheisiin ja aukeaa pala kerrallaan eri vuosikymmenten ja henkilöhahmojen kautta.
Kirjassa on herkulliset ainekset: vanha talo englantilaisella maaseudulla, taidetta ja taiteilijoita, historian lehdille kadonnut mysteeri. Ryhdyin lukemaan suurella nautinnolla, mutta tarinan edetessä henkilöhahmojen paljous sai minut hengästymään. Loppuratkaisu onnistui kevyesti hätkäyttämään.
Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille
Vaihtoehtoisessa nykypäivän Suomessa vallitsee tiukka luokkajako, ja monarkian valtaa horjuttaa tasavaltalainen anarkistijärjestö. Köyhistä oloista ponnistava Tim tutustuu ritarisuvun tyttäreen Lynxiin, mutta orastavaa suhdetta varjostaa maan kiristyvä tilanne, jossa juopa luokkien välillä kasvaa ja tasavaltalaissympatioista joutuu äkkiä vaikeuksiin.
Hepo-ojan teoksessa riemastutti ennen muuta fantasiaelementtien uskottavuus, kun ne yhdistyivät tosimaailman arkipäiväisiin asioihin. Vaihtoehtoinen todellisuus sai pohtimaan, millaisille sattumille ja päätöksille oma yhteiskuntamme on rakennettu. Dialogi toimi luontevasti etenkin äänikirjamuodossa, eikä sitä ollut turhaan siloteltu nuoren yleisön silmiä varten. Sarjan ensimmäisen osan funktio on selkeästi esitellä miljöö ja hahmot, ja tarina otti vauhtia vasta lopussa.
Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt
Oman sukupolveni must-readiksi noussut Korkeintaan vähän väsynyt ei ole niinkään self helpiä kuin vastakohta sille. Ei suoritettavia tehtäviä, ei yksinkertaisia ratkaisuja, vaan enemmän uupumuksen syitä, pieniä synninpäästöjä ja vertaistukea. Eeva Kolu kertoo omakohtaisesta, mutta selvästi monen ajatusmaailmaan osuvasta vinkkelistä, mikä meitä uuvuttaa.
Olen viime vuonna ilmestyneen KVV:n kanssa jo toisella kierroksella – oikeastaan voisin lukea tämän vaikka vuosittain, kunnes minun ei toivottavasti enää tarvitse. Vauhdilla rullaava teksti haastaa päästämään irti perinteisestä tietokirjan lukutavasta: on parempi vain antaa mennä kuin yrittää liikoja jäsentää oppeja päässään. Silti kirjasta jää nähty ja lohdutettu olo.
Tara Isabella Burton: Social Creature
Lavinialla on kaikki: rikkaiden vanhempien rahat, elämä vailla huolta huomisesta ja suhteet, joilla pääsee jonon ohi minne tahansa. Louisella on kolme pienipalkkaista työtä sekä nuhjuinen koti alueella, jonka öisillä kaduilla on paras kävellä nopeasti. Naiset kohtaavat sattumalta ja heittäytyvät ystävyyteen, joka pyyhkii Louisen minuuden pala palalta pois. Kun Lavinia kuolee, Louise joutuu syöksykierteeseen, josta ei ole paluuta.
Social Creature on alati tihenevä trilleri, joka onnistuu yllättämään ja kiepauttamaan lukijan sympatiat ympäri useamman kerran. Loppuratkaisua en nähnyt tulevaksi, ja se käänsi oman pääni vielä kertaalleen. Burtonin kieli maalaa esiin sekä röyhelöiden, glitterin ja samppanjan kimalluksen että rappion, jonka myös henkilöhahmot tuntuvat omien valintojensa takana näkevän.
Mikä oli oman kesäsi paras kirja? Löytyykö luettujen pinosta jokin näistä teoksista?
Niin Lotan tapaista 