Jostain se yllättäen iski: varmuus siitä, että olen aivan siirtolapuutarhatyyppiä.
En ollut jalallanikaan astunut yhteenkään siirtolapuutarhaan enkä varsinaisesti tiennyt paljoakaan puutarhanhoidosta. Silti tunsin yhtäkkiä, että minulla pitäisi olla oma pieni mökki ja palsta, jossa upottaa kädet multaan.
Näin mielessäni, kuinka heräisin valoisasta mökistäni, nousisin ja tassuttelisin portaalle juomaan kupin teetä. Aamu olisi aurinkoinen, maa vielä viileä ja puutarhassa käsille tekemistä. Sydämeni hypähti pelkästä ajatuksesta.
Unelma sai todennäköisesti alkunsa kaipuusta omaan tilaan, joka tottelisi vain minun tahtoani. Seuraavaksi tuli kaipuu maan tasolle. Näkymä seitsemännestä kerroksesta yli kattojen ja puiden latvojen on huimaavan hieno, mutta olen kasvanut kodissa, jossa on piha olla ja touhuta, istua rapulle ja kokeilla varpailla nurmea.
Kun sitä vielä tarkemmin ajattelin, alkoi käydä järkeen, miksi juuri siirtolapuutarha olisi minun mökilleni oikea paikka. Ylivilkas mielikuvitukseni ottaa nopeasti ohjat metsän keskellä, ja jos mökkeilisin yksin korvessa, olisin hyvin pian hermoraunio.
Oma tupa ja lupa, mutta yhteisö ympärillä ja naapurit, joiden kanssa vaihtaa omenoita ja kuulumisia – se kuulostaa minun korvaani täydelliseltä.
Kävin ystäväni kanssa kävelyllä Sulkurannan siirtolapuutarhassa, joka on kotikaupunkini Jyväskylän ainoa siirtolapuutarha. Sulkurannan sorateillä pensasaitojen väleistä kuikuillessa unelma kävi käsin kosketeltavaksi, kasvatti uusia rönsyjä ja asettui pysyvästi mieleni koloseen. Siinä kävellessämme tajusin myös, että haaveeni on suoraa jatkumoa nukkekotiharrastukselleni, mökit ovat vain naksauksen isompia. Nauratti, se oli niin itsestäänselvää kun sen hoksasi.
Tämän tarinan tietysti pitäisi päättyä siihen, että lyön kättä päälle mökkikaupoista ja saan avaimet kesäkotiini. Tästä eteenpäin juonenkäänteitä ei kuitenkaan ole vielä kirjoitettu – palsta on edelleen unelma. Uskon, että kun aloitan tarinan nyt, voin vaikuttaa sen mutkiin ja risteyksiin.
Siksi tällä hetkellä…
…opiskelen puutarhanhoitoa teoriassa. Käyn kansalaisopiston puutarhakurssia, katson puutarhaohjelmia ja luen puutarhakirjoja. Tekemällä muistiinpanoja sekä koitan taikoa palstaani olevaksi että valmistaudun sellaisen omistamiseen.
…visioin ja kerään inspiraatiota. Kokoan Pinterest-taulua ja seuraan Instagramissa puutarhureita. Suunnittelen, kuinka portilleni tulee kyltti tekstillä ”Keep Off the Dirigible Plums”.
…pidän pienimuotoista meteliä. Toisinaan, kun avaa suunsa, löytyy yllättäen toisia siirtolapuutarhureita, myynnissä olevia mökkejä tai johtolankoja seurattaviksi. Ehkä yhden langan päässä istun portaalla teekupin kanssa.
Loppuun pari erilaista kysymystä:
Siirtolapuutarhuri: millaisia vinkkejä antaisit minulle?
Ihan kuka tahansa muu: mistä unelmoit ja millaisin keinoin tuupit unelmaasi kohti toteutumista?
Niin Lotan tapaista 