Sitä mukaa kuin lumivuoret parkkipaikan laidalla ovat madaltuneet ja pihapolku paljastunut, on myös puutarhaunelmani heräillyt talviuniltaan. Ainakin vielä tänä kesänä puutarhani on muutaman neliön parveke korkealla seitsemännessä kerroksessa, mutta johan sielläkin riittää mahdollisuuksia.
Viime kesä oli ensimmäinen tässä kodissa ja kului pitkälti ihmetellessä ja parvekkeen olosuhteisiin tutustuessa. Tänä vuonna suunnitelmat ovat totta kai suureelliset: yrttien lisäksi haluan viljellä ainakin tomaattia ja kesäkurpitsaa, ja kukkia saa pursuta joka nurkasta. Talon tuulikaapista löytyivät lisäksi anteliaan naapurin esikasvattamat parsakaali, mustakaali ja suippopaprika, joille aion myös etsiä paikat. Taimet odottelevat vielä keittiön pöydällä ja tekevät päivästä toiseen auringon viitoittamaa kaarta.
Olen pari viime kuukautta ahminut Yle Areenasta ruotsalaista Puutarhakausi-ohjelmaa eli Trädgårdstideriä (alkuperäinen nimi pyörähtää kieleltä niin hauskasti, että käytän sitä ihan huvikseni). Heräsin ohjelman olemassaoloon, kun Areena näytti sille enää muutaman viikon katseluaikaa, ja siinä määrin kalkkiviivoille meni, että jouduin harmikseni vähän priorisoimaan ja jättämään osan jaksoista katsomatta. Oikein hyvästelin sarjan henkisesti ja valitsin tilaisuuden kunniaksi tavallista hienomman lounaan.
No, syystä tai toisesta katseluaikaa tulikin kolme kuukautta lisää, ja sen lisäksi Areenaan ilmestyi Puutarhatiistai, joka on sama ohjelma eri nimellä. Vielä kymmenisen tuntia lisää Skånen aurinkoa, lämmintä huumoria ja multaterapiaa!
Minulle Puutarhakauden lumo on siinä, kuinka se tasapainoilee ammattimaisen tekemisen ja rohkean kokeilun rajamailla. Ohjelman neljällä juontajalla on kaikilla omat osaamisalueensa, mutta siinä sivussa jokainen auttaa muita ja oppii uutta. Kaiken ei tarvitse mennä niin kuin Strömsössä, vaikka ohjelmat ovatkin sisällöltään hyvin samankaltaiset.
Vaikka Malin ja Tareq ovat porukan rakentelijat, saavat John ja Pernillakin nikkaroida parhaan taitonsa mukaan ja selvittää kameran edessä, miten istutuslaatikko on parasta koota. Joskus ruuvi tulee ulos laudan toiselta puolelta, mutta silloin vain nauretaan ja yritetään uudestaan.
Toki yleensä lopputulos on upea, mutta aloittaessa sitä ei aina tiedä varmaksi – eikä puutarhassa tietenkään voikaan olla varma. Voi olla, että talvipuutarhaan istutetut banaanit kurtistuvat talven aikana mädiksi kasoiksi. Myyrä saattaa syödä auringonkukan, jolla olisi pitänyt voittaa kasvatuskilpailu.
Aina ei tarvitse onnistua, mutta kokeilla voi ja luottaa siihen, että hyvä tulee, kävi niin tai näin.
Joka kerta, kun Malin ryhtyy poraamaan reikiä kauniisiin posliinilautasiin tai päättää pätkäistä hienosta puusängystä puutarhapenkin, ensimmäinen reaktioni on: apua, mitä jos se menee pieleen? Olen saanut itseni tästä kiinni niin monta kertaa, että alan tunnistaa kaavan. Eikö tämä ole juuri se ajatus, joka pitää omat suunnitelmani suunnitelmina sen sijaan, että oikeasti tarttuisin toimeen ja poraisin ensimmäisen reiän?
Todellisuus kun on kuitenkin se, että kun vain kerään rohkeuteni ja aloitan, lopputulos on useimmiten sitä mitä toivoin tai muuntunut tekemisen aikana paremmaksi. ”Helt fantastiskt!” sanoisi Puutarhakausi-nelikko. ”Helt magiskt!”
Tiedän toki, että kaikki sarjan askareet on huolella suunniteltu. Siitä huolimatta luottamus siihen, että tynnyristä tai narunpätkästä syntyy jotain hienoa, on äärimmäisen tarttuvaa. Se saa uskomaan, että minäkin voisin vain ottaa sahan käteeni ja hyvää jälkeä tulisi. Olen itse asiassa sitä mieltä, että olen oppinut paljon jo pelkästään katsomalla. Olen tajunnut, miten päin istutuslapiota pidetään ja miten helposti kaikki käy, kun vain on akkuporakone.
Huoleton toimeen tarttuminen, se minua kiehtoo.
Ehkä juuri kaiken tämän tv:n tuijottamisen vuoksi en olekaan yhtäkkiä epäröinyt kylvää siemeniä ja julistaa, millainen paratiisi parvekkeesta vielä kuoriutuu. Tuntuu siltä, että minulla on lupa yrittää. Luotan, että saan edes osan kasveistani kukoistamaan, ja vaikka jotain menee väistämättä vähän vikaan, mitä sitten. Sånt är livet.
Esimerkiksi sellaista voi oppia ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta.
Niin Lotan tapaista 