Keväästä 2020 on kirjoitettava, sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa. Tuntuu vahvasti siltä, että jotain jäi käsittelemättä, kun juuri ennen pandemian iskemistä luovuin bloginpidosta ja säännöllisestä ajatusteni kirjaamisesta.
Jollekin on laitettava piste. Siksi on kirjoitettava viime vuoden keväästä.
Onnekseni löysin juuri oikean työkalun kaiken käsittelemättä jääneen perkaamiseen: Hanna Weseliuksen ja Hannamari Shakyan toimittaman valokuvateoksen Poikkeustila 2020. Kirja kokoaa yhteen 160 valokuvaajan kuvia äkisti pysähtyneestä maailmasta sekä Hanna Weseliuksen päiväkirjamerkinnät pandemian ensimmäisiltä kuukausilta, valmiuslain voimassaoloajalta. Valokuvia löytyy myös Poikkeustila 2020 -hankkeen nettisivuilta.
Heti kirjan ensimmäinen kuva meni suoraan sydämeen. Joel Karppasen valokuvassa keskiviikolta 18.3.2020 eletään poikkeustilan ensimmäistä iltaa. Siinä ovat maailma, koti, muiden kodit ja valot ikkunoissa, kaikki samaa epätietoista, pelokasta ja värisevää joukkoa. Juuri tuolta se tuntui, huomasin ajattelevani.
Vaikka en tunne kirjan valokuvaajia tai tiedä mitään heidän kodeistaan, perheistään tai elämistään, tunnistan kuvat. Kun pois puretaan lähes kaikki, mitä kukin meistä arjessaan tavallisesti tekisi, katoaa myös paljon eroavaisuuksia. Ja ihan oikeasti, milloin muulloin olemme kokeneet yhden ja saman asian yhtä aikaa? Eri tavoin toki, mutta silti niin, että jokaisella on kokemuksensa.
Jäin pitkäksi aikaa katselemaan Hanna Koikkalaisen Retki kivelle -sarjaa. Siinä on kuvattuna yksi ja sama suuri kivi metsässä, yhä uudelleen ja uudelleen, ja lapsi säänmukaisissa vaatteissaan sen pintaa tutkimassa: toppahaalari ja äkkiä satanut lumi, kurahousut ja keltaiset saappaat, vihertävät alut puissa, ei takkia. Sarja tuo mieleen ympyrän kiertämisen pölyisillä teillä työpaikan viikkopalaverin aikaan sekä kuvien metsää muistuttavan lähimetsikön, jossa kevät eteni ja räntäkuuro kerran yllätti.
Kun kuvien konteksti on tämä, vieraankin ihmisen arjen tunnistaa. Kaikesta huokuu sama päivien putki, kun tietää, mistä on kyse.
29.4. Vuosaari
Olen kyllästynyt kaikkeen. Tekemistä kyllä riittää, tekemättömien töiden ja kotitöiden määrä ei ole pienentynyt yhtään vaikka mihinkään ei voi mennä tekemättömiä töitään pakoon. Olen kyllästynyt tekemättömiin töihini, tekemättömiin kotitöihini ja itseeni. Olen kyllästynyt tehtyihin töihini ja tehtyihin kotitöihini. Olen kyllästynyt pyyhkimään näitä kaakeleita ja ovenkahvoja. Olen kyllästynyt siihen, kuka olen. En enää lainkaan tiedä, kuka olen. En tiedä, kuka olen mutta olen silti itseeni kyllästynyt. Mitä väliä sillä on, kuka minä olen? Ihmisten puheet ja asiat ovat aivan yhdentekeviä. En tarvitse mitään aktiviteetteja loppuelämäkseni.
Hanna Weselius
Hanna Weseliuksen päiväkirjamerkinnät ovat täynnä pienen arkisen elämän ja samoissa neliöissä pyörimisen tuottamia havaintoja. Oudot, aiemmin täysin vieraat asiat täyttävät mielen ja päivät: oma päivä päivältä hapsottuneempi kuva läppärin näytöllä, kuorostemman laulaminen kameralle yksin olohuoneessa, tiedotustilaisuuksissa luetellut luvut, jotka laskevat aikaa kohti maailmanloppua. Koira pyörii pihakahveilla ihmisen luota kahden metrin päässä istuvan ihmisen luo ja jää lopulta keskelle makaamaan, yhtä lähelle jokaista.
Samalla elämä alkaa jähmettyä aloilleen. Se on elossa olemista, voimattomuutta, pölyksi muuttumista ja ylöspäin suuntautuvan liikkeen vaivalloisuutta. Senkin tunnistan. Siinä riittää käsiteltävää vielä tämän kirjan jälkeenkin.
Pakko on myös huomata sama, minkä Hannakin huomaa: me Hannan kanssa olemme onnekkaita, kun voimme kotiemme rauhasta seurata maailmanmenoa, katsella valon siirtymistä seinällä ja sanoittaa kokemustamme. Näissä kodeissa koetaan aivan aitoa iloa ja tuskaa, mutta pahimmat taistelut käydään kyllä jossain muualla.
Weselius pohtii, että koronakevät muistuttaa matkalla oloa. Ollaan yhdessä ja pysytellään hyvällä tuulella, huolehditaan eväiden riittävyydestä ja huomataan asioita kuin junan ikkunasta ikään. Poikkeustila 2020 on aika mainio matkamuisto tältä reissulta.
Niin Lotan tapaista 
Onnea Lottaseni! Niin ihanat kirjoitukset! 🧡💜🧡
Ihanaa, kiitos kiitos! 💜💜